Tales of Turok on Bloszarin ensimmäinen tarina, joka kertoo Turokin matkoista.
Luku 1[]
Olen Turok. Olen Skrall. Tässä olemme. Tehtävällä. Baterrat ovat ajanhaaskausta. Kukaan ei voi nyt voittaa meitä. Mutta kyllä me jonain päivänä kohtaamme vihollisen, joka voittaa meidät. Silloin tarvitsemme johtajan, itsevarman, kuten minut. En pitänyt kenestäkään johtajaluokan jäsenestä, vähiten Tumasta. Muut kuolivat onneksi, mutta Tuma nyt johtaa Skralleja, eikä hänestä ole siihen.
Minusta voisi tulla johtaja, mutta tarvitsisin jotain. Taistelun, jossa Tuma häviäisi? Skrallit hajaantuisivat? Sitä minä tarvitsen. Kun meitä on näin paljon, eikä Skralleja ole missään muualla täällä, Mustaharjavuorilla, Baterrojen takia, meidät voisi lyödä suuremmalla joukolla, sillä kukaan kukaan ei varmaan tulisi apuun, kun tarvitsisimme sitä. Meillä on muka "salainen aseemme", vakooja, jota Tuma kutsuu petturiksi. Mutta hän on minusta hyödytön. Mistä me muka tiedämme, ettei hän kerro meidän salaisuuksia Glatorianeille? Tuma ei kuuntele meitä, eikä välitä vaikka menettäisimme muutaman sotilaan. Siksi olen päättänyt nousta johtajaksi, mutta miten? Minulla ei ole käskyvaltaa, ainoastaan nimeni auttaa minua.
Lähdin petturin, sen Jääheimon Agorin kanssa Tajuniin, mutta petturi häipyi ennen kuin saavuimme. Mukanani on myös kaksi tavallista Skrallia ja Atakus. En usko mihinkään taikuuteen, tai mahtaviin voimiin, mutta eräät luojaolennot antoivat Elementtilordeille joitain voimia, joilla he pystyivät hallitsemaan Tulta, Kiveä, Hiekkaa, Vettä, Jäätä ja Kasvillisuutta. He rakensivat jättiläismäisen robotin, joka lähti avaruuteen.
Pian olimme Tajunissa. Mietin joskus, mitä olisi tapahtunut, jos Ytimen sodan olisi voittanut joku heimo ja Spherus Magna olisi yhteläinen? Silloin ei tarvitsisi käydä näitä turhia taisteluita, jolla päätämme asioista. Hyödyttömiä.
Taistelu alkoi. Vesiheimon Glatorian löi aseellaan huti, sillä hyppäsin. Potkaisin häntä selkään ja samalla löin kilvelläni. Hyppäsin voltilla hänen eteen ja potkaisin kylkeen, mutta hän oli ovelampi. Hän otti jalastani kiinni heitti minut muutaman metrin päähän ja ampui Thornax-laukaisimellaan. Lensin monta metriä, mutta sain pian kerättyä voimani ja lähdettyä vastaiskuun. Yritin saada Skrall-miekallani hänen kirvestä pois käsistään, mutta hän osottautui taitavaksi miekkalijaksi ja sai minut riisuttua miekastani. Mutta minulla oli yhä kilpeni. Hyppäsin taas ja tällä kertaa taaksepäin ja hain miekkani.
"Tehkää nyt jotain! Tämä alkaa olla tylsää!" huusi eräs Vesiheimon Agori.
Halusin heittää häntä kilvelläni, mutta en halunnut hylkäystä. Hyppäsin taas ja potkaisin häntä mahaan. Isku sai Glatorianin horjumaan, jolloin otin Thornax-laukaisimeni ja ammuin häntä. Glatorian kaatui maahan ja voitin hänet, sillä hän luovutti. Tavallisesti olisin yrittänyt tappaa hänet, mutta halusin pitää kunniani, joten poistuin Vesikivien kanssa.
Lähdettyämme takaisin Roxtusiin, menin harjoittelemaan ja sain kuin sainkin vastustajakseni Stroniuksen. Hän on ehkä hyvä taistelija, mutta hidas, mikä on paha heikkous.